Hirviöt seiniemme ulkopuolella

Muutettuani tänne lapsuudenmaisemiini hiukan syrjäiseen, metsäiseen omakotitaloon, on täysin uudenlainen pelon ilmiö pesiytynyt kotimme ulkoseinien toisella puolella. Olin asunut sen kummemmin siihen huomiota kiinnittämättä taajamassa jo niin kauan, ettei tällainen oman ylhäisen yksinäisyyden mukanaan tuoma turvattomuuden tunne ollut niinkään tuttua. Muutettuani tänne ymmärsin, etten pelkää pimeää, enkä pimeydessä luikkivia eläimiä. Mutta olen huomannut, että tietynlaiset ihmiset saavat ihoni kananlihalle.

Huomasin, että talomme liepeillä käy vierailija vasta kun ensilumi oli satanut. Kengänjäljet paljastivat jonkun hiippailleen pihamaallamme, ja päätin oman mielenrauhani vuoksi kyseessä olleen puolisoni, joka ei vaan sattunut asiaa muistamaan. Kun ensilumet sulivat, jäi ajatus hetkeksi unholaan, kunnes kiinnitin huomiota, että tietyt pihalla tai ulkokatoksessa olevat tavarat saattoivat vaihtaa paikkaa mystisesti. Muutama ruukku siirtyi kauniiseen riviin keskelle metsätietä, lapio vaihtoi seinustaa tai kottikärryt vaihtoivat asentoa. Pieniä, erikoisia asioita, joita emme puolisomme kanssa ole tehneet. Seuraavien lumien tultua, löytyi pihallamme olevien runsaiden jälkien joukosta taas kummallisia jalanjälkiä, joille en keksi selitystä.

Vieraileeko joku pihallamme häiriköinti- tai tirkistelymielessä? Vai onko kyseessä vain harmittomia sattumia.

Kotini sisältä kuuluvat äänet olen joko sysännyt vanhan talon piikkiin, tai jopa edellisen omistajan levottoman sielun liikkeisiin, jos hän ei ole poistunutkaan kokonaan, mutta muutaman kerran olen yöllä herännyt mielestäni ulko-oven pamaukseen. Kuin joku löisi ovea. Entä jos kyseessä ei olekaan paranormaali ilmiö tai vanhan talon jekut, vaan yön pimeydessä piileskelevä, lihaa ja verta oleva vainoaja? Jostain syystä tämä ajatus saa minut enemmän kauhun valtaan, kuin ajatus levottomista hengistä taloni sisällä.

Joulukuun aikana kävi jopa niin, että yöllä heräsin johonkin levottomaan tunteeseen, ja yhtäkkiä verhojen läpi laskeutuikin täydellinen pimeys. Kului pieni hetki, ja himmeää valoa tulvi jälleen verhokankaan lomitse. Nousin ylös katsomaan, jotta saisin tapahtuneelle selityksen. Ikkunan takana ainoa valonlähde oli ulkojoulukuusen valot, eli pimennys oli tarkoittanut valojen sammumista. Kun muistin, että nämä valot ovat kiinni talomme edessä pistorasiassa, oli ensimmäinen ajatus mielessäni, että jonkun on täytynyt irrottaa johto hetkeksi. Valot eivät olleet aikaisemmin millään tavalla pätkineet. En uskaltanut nousta tarkastamaan tilannetta, sillä sitä varten minun olisi pitänyt lähteä ulos.

Aamulla herätessäni laitoin kaiken jouluvalojen piikkiin, vaikka ne ovatkin toimineet moitteetta. Jälkiä oli mahdoton erottaa yöllisen sateen jäljiltä. Kyseessä oli pakko olla sähkökatkos, vaikka mikään muu elektroninen laite ei siihen viitannutkaan. Pakko. Kuinka ollakaan, tuntee aamuisin itsensä hulluksi, kun on ajatellut yöllä automaattisesti pelottavinta mahdollista asiaa. En voi sille mitään, mutta viime aikoina mielessäni on pyörinyt myös elokuva The Strangers, sillä täällä puitteet ovat aivan liian armolliset mielikuvituksen holtittomaan laukkaan.

Yöllä päätin vakaasti asennuttaa jonkinasteista kameravalvontaa kotini liepeille. Aamulla tunsin itseni höperöksi. Illalla kuitenkin tarkastan ovien lukituksen järjestelmällisesti ja suljen verhoja. Jotain on kyllä pielessä, eikä tämä ole vain pääni sisällä.

Turvakamerajärjestelmä houkuttelee minua kyllä muistakin syistä - olisi mahtavaa onnistua saamaan nauhalle jotain karmaisevaa tai paranormaalia toimintaa. Youtube on pullollaan sellaisia, osa hyvää vedätystä ja osa karmivalla tavalla niin totta kuin voi olla. FactFactionin (linkki kappaleen alla) videossa asunnosta on paljastunut niin fyysisiä vierailijoita, kuin yliluonnollisia tapahtumiakin, erityisen järkyttäviä ovat mielestäni tapahtumat, jolloin asunnon omistajat nukkuvat pahaa aavistamattomina, kun vieras ihminen liikuskelee heidän kotonaan. Nukkuva ihminen on niin turvaton, puolustuskyvytön. Entä mitä tapahtuisi, jos sattuisi heräämään ja osuisi paikalle tunkeilijan läsnäollessa? 

https://www.youtube.com/watch?v=rbNo2PRiExw&t=341s

Yllä olevalla videolla kerrottu viimeinen, järkyttävä tapaus Adam Ellisiä vainoavasta, puolikalloisesta pikkupojasta on hirveä, mutta haistan siinä palaneen käryä. Ehkäpä herra Ellis on vain halunnut tällä lisätä seuraajien lukumäärää?

Tässä vielä muutama ovikellokameran filmaus Youtuben syövereistä: Mr. Nightmaren klipit ja Nightmare Filesin pätkät. Ja mikäli todella haluat menettää uuden vuoden yöunesi, näitä löytyy lisää loputtomasti.

Minä jään seuraamaan tilannetta omien seinieni ulkopuolella, mutta pitäkää tekin silmänne auki.

Maailmamme on täynnä hirviöitä. Pysy valppaana.

Ja oli kyseessä mitä tahansa - muista lukita ovesi.

Yllätyksiä valokuvissa

Valokuviin on kautta aikojen ilmestynyt selittämättömiä hahmoja ja henkilöitä, joita kuvissa ei pitäisi olla - heitä ei ollut kuvauspaikallakaan. Kun kuvia vielä otettiin filmeille, selitettiin vieraiden hahmojen ilmestymistä filmien negatiivien päällekkäisyyksillä kuvaa kehitettäessä. Tällainen onkin ollut mahdollista, ja varmasti aiheuttanut monta kauhistunutta henkäystä kuvia selatessa ennen kuin totuus on paljastunut. On kuitenkin olemassa kuvia, joihin on ilmestynyt selvästi joku muu hahmo, eikä tapausta ole osattu selittää järjellä. Perhekuvaan on ilmestynyt kuollut sukulainen, vaikka hänestä ei samalla filmillä ole ollut kuvia, jopa kuolleet lemmikit ovat päätyneet takaisin isäntiensä syleihin tai valokuvan taustalle kuolemansa jälkeen. Autiotalojen ikkunassa näkyvät kasvot kuvassa, vaikka siellä ei ketään ole enää vuosiin asunut ja vanhoihin raunioihin ilmestyy hahmo, joka ei varmasti ollut paikalla kuvaushetkellä (lue: Mtv.fi - Vanhasta kuvasta paljastui outo hahmo).

Nykyaikana kuvien muokkaus on naurettavan helppoa, ja taitavimmat osaavatkin luoda aidonnäköisiä otoksia, jopa videoita. Internetissä on varmasti miljoonia kuvia ja videoita, joiden väitetään olevan aitoja, mutta jota ne eivät taatusti ole. Amatöörien kuvahuijaukset jäävät nopeasti kiinni, kun taas ammattilaisten muokkaukset saavat monet raapimaan päätään ja niiden uskotaan olevan aitoja, kunnes totuus paljastuu. Selaan mielelläni paranormaaleista tapahtumista sekä ilmiöistä otettuja kuvia ja videoita vaikkapa Youtubesta ja menen monessa lankaan itsekin - osa on vaan liian vakuuttavia, liian aitoja. Kun katsoo niitä iltahämärässä tai yönsydännä, vakuuttuu entisestään kun pelko hiipii esille mielenperukoilta. Loppujen lopuksi minäkään en voi luottaa muuta kuin omaan vaistooni näiden suhteen, ja joskus vaistoni sanoo joidenkin asioiden vain olevan mahdollista.

Viime aikoina yksi satunnaisesti pinnalla ollut kuvaustapa, joka on napannut selittämättömiä hahmoja, ilmiöitä tai asioita kuviin, ovat riistakamerat. Metsästäjät, riistanhoitajat ja maanomistajat virittävät tonteilleen kameroita, jotka nappaavat valokuvia vain havaitessaan liikettä. Tällä tavoin on saatu paljon tietoa seudulla liikkuvista eläimistä ja niiden liikkeistä, elintavoista. Aika ajoin riistakamerat ovat kuitenkin kuvanneet jotain selittämätöntä. Näin kävi maaliskuussa vuonna 2015, kun riistakamera nappasi kuvan Jämijärven metsissä liikkuneesta olennosta (Ilta-Sanomat). Tutustuin artikkeliin ja kuviin tuolloin huolella, huomaten, ettei artikkelissa yritetty millään tavoin pelotella ketään. Todettiin vain, että kuvaan on todennäköisesti päätynyt jonkinlainen hirvieläin. Joka tapauksessa zoomatessani kuvan reunalla näkyvään ihmismäiseen hahmoon, en saanut mielestäni tarinaa, jonka olin kuullut kasvottomasta miehestä (lue blogitekstini Urbaani legenda: Slender Man). Kuvassa näytti olevan olento, joka sopisi kuvaukseen ammottavine kuoppineen silmien paikalla. Tai sitten kyseessä oli hirvieläin. En kuitenkaan pystynyt ravistelemaan pois mieleeni kohonnutta jännitystä.

Riistakamerat ovat kuvanneet myös outoja valoilmiöitä, joiden on keskusteltu johtuvan esimerkiksi linssiin takertuneesta hyönteisestä tai eläimen silmän heijastuksesta salamavalon osuessa siihen. Joskus outoja kuvia tulkitessa selitykset tuntuvat olevan vielä kauempaa haettuja kuin mahdollisuus johonkin yliluonnolliseen.

Alla olevassa Youtube-videossa on muutama valokuva, joilla väitetään olevan paranormaali ilmiö tai tapahtuma. Yksi näistä otoksista on riistakamerakuva, johon on eksynyt selkeästi ihmishahmo. Kameranomistaja väittää, että kyseinen metsä on suuri, eikä mikään muu kamera osoittanut merkkiäkään ihmisen liikkeistä alueella.

10 REAL Photos that Will Give You Chills - Slapped Ham

Henkilökohtaisesti en ole vielä törmännyt omissa kuvissani selittämättömyyksiin, mutta en olekaan kuvannut tällaisiin tapauksiin otollisia kohteita. Tosin vieraillessani paikoissa, joissa väitetään kummittelevan, syntyy sisälleni pieni jännityksen liekki ja melkein odotan nappaavani kuvan, jota ei pysty ihmisjärjellä selittämään.

Jos...

Kun näin tapahtuu, tämä blogi tulee tietämään siitä ensimmäisenä.

Yliluonnollinen läsnäolo

Oudot tapahtumat eivät aina ole puhtaasti sidonnaisia vapaa-aikaani, vaan olen saanut kokea kummallisia myös työaikana. Viimeisin edellä mainittu tapaus sattui tänään, kun seinältä selkäni takaa tipahti yhtäkkiä taulu alas lattialle, rämähtäen voimakkaasti. Kanssani ollut asiakas näki tapauksen ja sanoi pelonsekaisesti, hermostuneesti nauraen, että olisi voinut vannoa taulun alkaneen heilua edestakaisin ennen irtoamistaan. Taulussa ei näkynyt olevan vaurioita, kiinnikkeet siinä ja seinässä näyttivät edelleen olevan tukevasti kiinni ja ehjiä.

Mieleeni palasi väistämättä eilisilta. Olin hukannut kamerani ja etsin sitä myöhään illalla epätoivoisesti ympäri taloa, myös sekavasta vaatehuoneestamme. Pengoin kaikki paikat, lopulta löytäen sen yläkerrasta tyytyväisen huudahdukseni saattelemana. Hypistelin hetken aikaa löydöstäni onnellisena, kunnes havahduin alakerrasta kuuluviin kolahduksiin.

Syöksyin alakertaan ja havaitsin äänien tulevan vaatehuoneestamme, jonne kiirehdin uskoen, että kissamme on suorittamassa ilkivaltaa siellä. Astuin huoneeseen, jonka liiketunnistin valot olivat edelleen päällä, ja näin kuinka vasemmalta puoleltani aivan silmieni edestä tipahti hyllyltä reppu. Lähes samantien oikealla puolella hyllyn reunalla istunut ikivanha pehmokarhuni kaatui eteenpäin ja tipahti jalkojeni juurelle. Lattialla oli muitakin tavaroita, ja hämmästyneenä silmäilin sekasorron vallassa olevaa vaatehuonetta. Osa tavaroista oli etsintäprosessini jäljiltä hujan hajan, mutta joukossa näkyi myös tavaroita, joita en ollut koskettanut tai siirtänyt, eikä syylliseksi epäilemääni kissaa näkynyt mailla halmeilla. En käsittääkseni ollut aivan niin raivokkaasti penkonut huonetta, että olisin aiheuttanut siellä pienen pyörremyrskyn tai laukaissut dominoefektin, jonka vaikutukset olisivat olleet niin suuret. Nostellessani tavaroita takaisin paikoilleen en voinut olla ajattelematta, että olinkohan etsinnälläni suututtanut jonkin, joka haluaisi olla rauhassa?

Tämä huone on juuri se paikka kotonamme, josta kerroin blogitekstissäni Räyhähenki. Huoneessa on jotain, mitä en aivan täysin pysty järjellä selittämään. Koko eilinen tapahtuma oli outo ja kävi niin yhtäkkiä, että hädin tuskin edes kylmät väreet ehtivät vilistää ihollani. Tänään taulun tipahtaessa niin kuitenkin kävi, useammankin kerran. Minusta oli outoa, että kaikista päivistä, jolloin taulu voisi lentää seinältä, se kävi juuri seuraavana päivänä kun vaatehuoneeni hyllyt olivat alkaneet itse tyhjentää sisustaansa. Molempia tapauksia yhdistää myös se, että ulkoisesti ei ollut mitään syytä havaittavissa tavaroiden putoilemisille. Työpaikallani, asiakkaan mukaan, taulu "heilautettiin" paikaltaan irti, kotonani hyllyt olivat edelleen suorassa, enkä varmasti ollut pakannut niitä ääriään myöten täyteen niin, että pengontani olisi rikkonut jonkin jännitteen.

Kollegani kertoi, että valvontakamera oli epäkunnossa tänään suurinpiirtein viitisentoista minuuttia huoneessa, jossa olin taulun tippuessa, juuri sopivasti tapahtumahetkellä. En siis pystynyt tarkistamaan asiakkaan väittämää jälkikäteen. Kamera oli kuulemma "jumittunut" ja näkymä katkeillut, mennyt hetkeksi täysin pimeäksi.

Outoja sattumia vai yliluonnollinen läsnäolo?

Rationaalinen puoleni yrittää epätoivoisesti kallistaa minua suuntaan, johon en millään saa avartunutta mieltäni enää käännettyä.