En voi antaa yksittäistä päivämäärää tai aikaa siitä, milloin todella kiinnostuin paranormaaleista ilmiöistä, milloin aloin uskoa yliluonnollisen mahdolliseen olemassaoloon. Ehkä sen vuoksi, että minulla ei varsinaisesti ole tuolle asialle alkua, se on ollut läsnä elämässäni jo lapsuudesta saakka. Minulle on jo pienestä pitäen käynyt asioita, joita en ole osannut järjellä selittää, joten on ollut helppo olla kyseenalaistamatta yliluonnollisen olemassaoloa vanhemmitenkaan.
Olen kuitenkin skeptinen suhtautumisessani, enkä usko joka ainoaan mörköön, jota maapallollamme (tai sen ulkopuolella) väitetään tallustelevan. Uskon eniten kokemuksiin, omiini tai muiden (kriittisellä silmällä katsoen).
Ne, jotka eivät usko yliluonnollisen olemassaoloon, perustelevat asian usein siten, ettei heidän tarvitse uskoa mitään mitä tieteellisesti ei voida todistaa olemassaolevaksi. Se on totta, ei heidän tarvitsekaan. Eikä minunkaan tarvitse uskoa mitään, mitä tieteellisesti ei voida todistaa olemattomaksi.
Kirjoitan tätä blogia, jotta voin jakaa kanssanne elämässäni tapahtuneet (ja tapahtuvat) yliluonnollisuudet sekä pureutua niihin ilmiöihin ja tarinoihin ympärillämme, jotka nostavat ihon kananlihalle. Kerron tapahtumat niin kuin ne todella ovat olleet ja annan oman näkemykseni niille. En säästele sanojani, ja lähestyn aihetta toisinaan humoristisesti, toisinaan kuolemanvakavana.
Mikään ei ole niin kiehtovaa ja koukuttavaa kuin elämä hämärän rajamailla.
Kuten ensimmäisessä blogitekstissäni kirjoitan: "Antautukaa kuudennelle aistillenne."
Se löytyy meistä jokaisesta.
Terveisin,
HR
10.8.2016
Onko sinulla yliluonnollisia kokemuksia, jotka haluaisit jakaa kanssani? Kirjoita minulle sähköpostia osoitteeseeni hamaranrajamailla@gmail.com ja kerro lisää - blogissani on aina tilaa hyvälle paranormaalille tarinalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jäikö asia askarruttamaan - ota yhteyttä ja kommentoi!