lauantai 30. huhtikuuta 2016

Uni, jota en koskaan unohda

En malta pysyä teksteissäni poissa unien erittäin mielenkiintoisesta maailmasta. Olen kirjoittanut jo unihalvauksista ja unensieppaajista, unohtamatta painajaisia ja muita yösydännä vaanivia pahuuksia, mutta nyt haluan kertoa yhdestä tietystä unesta, joka jäi vaivaamaan minua heti sen nähtyäni - ja vielä näin vuosiakin myöhemmin.

Olen aina nähnyt vilkkaita ja tapahtumarikkaita unia, joissa ei välttämättä ole edes minulle tuttuja kasvoja tai paikkoja. Unissani on lähes aina "juoni" ja ne ovat viihdyttäviä, todenmakuisia. Nukkuminen on minulle nykyään miellyttävä kokemus, sillä sen avulla näen ja koen uutta, joka yö. Yleensä tiedostan näkeväni unta ja pystyn katselemaan sen tapahtumia kuin elokuvaa, joskus uneni on jopa jatkunut seuraavana yönä siitä mihin jäi, kun nukahtaessani muistelen sitä tarpeeksi.

Reilu kolme vuotta sitten näin lyhyen unen, josta muistan edelleen tarkasti jokaisen pienenkin yksityiskohdan, kuin olisin todella kokenut tuon tilanteen oikeasti. Muistan kuinka unessani oli kesäyö, sillä katsoin ulos isoäitini kodin makuuhuoneesta ja ikkunan takana auringonlasku värjäsi taivaan oranssinpunertavaksi rehevien, vihreiden koivujen takana. Ilmassa leijaili sama tuttu, rakas tuoksu, kuin joka kerran käydessäni isoäitini luona. Tämä paikka oli ollut minulle lapsuusvuosieni aikana kuin toinen koti, täynnä hyviä muistoja.

Isoäitini makuuhuone oli hieman erilainen unessani. Isoisäni puolelta kymmenen vuotta tyhjänä ollut parisänky valtasi suurimman osan huoneesta, kuten todellisuudessakin, mutta sängyn jalkopäädyn seinää vasten ei ollutkaan vaatekaappien ruskeankellertävät ovet, vaan suuri valkoinen piironki, jonka päällä oli ovaalinmuotoinen peili. Unen tunnelma oli outo, jollain tavalla ahdistava. Huoneessa ei ollut muita kuin minä ja ikkunan takana upea ilta, joka kääntyi vääjäämättä kohti synkkää yötä, tunsin sen selkäytimessäni.

Kävelin piirongin ohi ja istuin parisängyn jalkopäätyyn, isoäitini puolelle. Isoisäni puoli oli unessani, ja todellisuudessa, enää vain paikka johon päiväpeitto käännettiin syrjään yön ajaksi. Kohotin katseeni piirongin päällä olevaan peiliin, josta minua takaisin katsoikin isoäitini. Tiesin olevani minä, mutta peili väitti minun olevan hän. Isoäitini katsoi minua suoraan silmiin vakaalla, viisaalla katseella, räpäyttämättä, ja kohotti etusormensa huuliensa eteen. Samaan aikaan kuulin ja en kuullut shhh-sihausta isoäitini peilikuvalta. Hän laski kätensä takaisin alas ja minä siirsin oman katseeni jännittyneenä syliini. Kääntelin käsiäni ja katsoin niitä tarkasti, mutta ne olivat minun, tunsin verisuonten ja jänteiden paikat, sormuksen, ihon nuoruuden. Kun kohotin jälleen katseeni peiliin, katsoin omaa peilikuvaani silmiin.

Ulkona maisemaa värjännyt kaunis auringonlasku oli muuttunut sysimustaksi yöksi, aivan kuin loppusyksy olisi syönyt kesän valon. Huoneen kattovalo oli päällä, se oli oudon teollinen, kuin kylmä, sinertävä loisteputken valo. Huoneen ikkunasta heijastui minun säikähtäneet kasvoni ja makuuhuoneen nurkissa värjyi varjoja.

Heräsin ahdistuneena, peloissani ja päättäväisenä häätää tuon kammottavan unen jokainen yksityiskohta mielestäni. Nousin ylös sängystä ja lueskelin hetken aikaa kirjaa, karistellen unenrippeet pois.

Aamulla unen muisto oli hämärtynyt, ja se alkoi vaipua unohdukseen. Sinne se olisi jäänytkin, ellei paria kuukautta myöhemmin isoäitini olisi kuollut juuri samalla paikalla, kuin missä unessani istuin. Se kesäyö vei hänet pois luotamme.

Ehkä vain sattumankaupalla mieleni oli luonut uneen täsmälleen samanlaiset olosuhteet, kuin todellisuudessa oli tapahtuva. Jälkeenpäin olen pohtinut unta, ja miksi isoäitini hyssytteli minulle? Silloin ajattelin, etten saisi puhua näkemästäni unesta. Unessa hän jakoi kanssani salaisuuden, mutta myös muistutti siitä, että hän on aina oleva osa minua, tärkeä pala menneisyyttäni ja henkilökohtaista historiaani, maa, josta juureni ovat kasvaneet.

Tuona yönä näin unen, jota en unohda koskaan.

7 kommenttia:

  1. Mulla on sun yhtteen kysymykseen vastaus.Hän halusi ettet kerro hänen lähestyvästä kuolemastaan hänelle itselleen . Hän halusi ns kuolla rauhassa .
    Oma kokemukseni on toisenlainen .
    Näin yhden entisen työkaverin kuoleman ennakolta melkein päivälleen oikein.
    Kerroin unestanu kyseiselle henkilölle .Näin unen loka marraskuun vaihteesa 2014 ja kyseinen henkilö oli siinä kuoleena 2015 keväällä. Sanoin sen kyseiselle henkillölle oikeasti ja hän teki itsemurhan yllättäen vuoden 2015 toukokuun ensinmäisellä viikolla.
    Isoäitisi halusi säästää sut siltä itsesyytöksen määrältä mikä on minun elämässäni läsnä ja jonka kanssa mun pitää elää koko elämä.
    Mitä olisin voinut tehdä toisin kysymys on ko suoraa helvetistä. .
    Veikaan että hänellä oli samanmoisia sekkailuja uessa kun sinulla unissasi on ja hän hälusi että seikkaile vaan mutta tiedä koska on hyvä olla näkemästään hiljaa. Viisas vanha nainen opetti sua vielä viimeisellä hetkeläkin ja tärkeän opetuksen vielä. Näkiölle teroitetaan että kuolemista ei saa kertoa kohteelle kuin hyvin harvoissa tapauksissa (tyyliin henkilö haluaa itse tietää asian) Saatat jokup pelastaa uniesi ansiosta vielä ihmisiä tai itsesi vaarasta tai estää onettomuuksia kuten minäkin teen mutta ns terveet rajat pitää silti osata ja unesi oli oppitunti.Keskustelen aiheesta mielläni lisää jos haluat koska mulla vastaavanlaiset enneunet on hyvin tavallisia.
    Viimeisimmät naytti yhden lontoon iskun ja sen että lotossa voitetaan rivillä jossa on numero 39. Olen avannut 6 aistin lähes täysin käyttööni enkä pelkää vaikka elämäni on erilasta ko monella muulla. Tulen seuraamaan blogiasi aivan varmasti jatkossa sillä kirjoitat mielenkiintoisesti,sopivan kriitisesti ja aika avoimen pelottomasti näistä ja ssatat tarvita mua keskuteleen ko alkaa "pelottaa" kokemusten kanssa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upea teoria tälle unelle, kiitos tästä! Kuulostaa myös järkeenkäypältä, ja voisi todellakin olla ollut edesmenneen isoäitini tapa toimia. Otan osaa oman kokemuksesi vuoksi, kuulostaa todella rankalta! Kiitos viestistäsi ja sanoistasi, vaikka minusta kuulostaa siltä, että sinä olet paljon pidemmällä "rajojen toisella puolen" kuin minä. Olet uskaltanut astua sinne kokonaan, ja ihailen sitä. Itse työnnän oven kuudenteen aistiin raolleen ja kiskaisen sen kiinni kun liikaa pelottaa. Sinulla on hämmästyttävä kyky enneunien kanssa! Laita minulle sähköpostiin s.postiosoitteesi niin pystyn tarvittaessa ottamaan yhteyttä keskustellakseni lisää.

      Poista
    2. Kiitos kun vastasit tähän
      (Lorensilver jatkaa)
      vaikka onkin rankka aihe .
      Ja oli rankka vaihe.
      Niistä unista:
      Mä oon perinyt taitoni ...
      Isoäitini näki unia myös.

      Enneunien määrä hiukan rauhoittunu siitä mitä näin niitä teininä ja parikymppisenä.
      Oon pian 40.
      Mut silti niitä tulee välillä .
      Ja tunnistan myös sen että minulla oli ns valveuni vaihe
      2013-2016.
      Silloin mun piti kohdata oma varjo aspekti henkisellä tielläni .
      Työskenellä pelon ja omien heikkouksien vahvistamiseksi valveilla.
      Ja tavallaan harjoittelin vuotta 2020 varten
      Elämä vei seikkailuun .Taas.
      Mun korona vuodesta vois kirjoittaa kirjan.
      .

      Poista
    3. Sun vastauksesta tuli ilmoitus vasta tällä viikolla ...
      Tää on mäitä henkimaailman juttuja sillä nään ton päivämäärän et se on lähteny vuosia sitten jo ja nyt vasta tavoitti minut.
      anuvuorenmakii@gmail.com

      Poista
  2. Upea blogi, mahtavia tarinoita ja kokemuksia! Aloin tänään lukemaan ja ahmin koko ajan lisää :) Myös minulla on enneunikokemuksia, yksi samalta yöltä kun tapahtui. Sinänsä merkillinen uni, että en ollut erityisen läheinen niiden ihmisten kanssa. :) Muutama muukin uni ollut, mutta ne eivät ole olleet reaaliaikaisia.

    Minäkin näen paljon unia, saatan muistaa jopa kolme unta yöltä. :) Unet ovat oma ihana maailmansa. Myös nämä henkiasiat kiinnostavat suuresti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piristävää kuulla, että tekstini, ja ennen kaikkea kokemukseni, kiinnostavat! On ollut todellinen henkireikä jakaa niitä lukijoille, ja mahtavaa saada tällaista palautetta.

      Rakastan myös unien maailmaa, mikään ei ole mielestäni yhtä kiehtovaa ihmismielessä. Ja kuinka moni onkaan vuosien varrella antanut teorioita eri uniin selkounista unihalvauksiin ja enneuniin, mutta silti yhtäkään teoriaa ei ole mahdollista todistaa 100% oikeaksi.

      Kiitos kommentistasi ja ihanaa kevään jatkoa!

      Poista
  3. Olen hieman kateellinen lahjastasi, sillä toivoisin itsekin voivani nähdä enneunia niiden sekavien psykedeelisten sijaan sekä kauheiden valveunien. Minulla on kuitenkin vuosien aikana tullut useita ennakkoaavistuksia kuolemista. Papan kuolinhetkellä oloni oli hankala ja aavistin jotain olevan tekeillä. Parin tunnin päästä sain puhelinsoiton ja sain kuulla papan kuolleen juuri siihen aikaan kuin oloni meni vaikeaksi. Kuolema ei ollut siis "odotettu", vaan yllättävän sairaskohtauksen seuraus. Myös puolisoni 2 isovanhemman kuolemat olen aavistanut ennen kuin tieto niistä on tullut meille. Intuitioni on joskus hyvin voimakas ja äitini sanoo sen kulkevan suvussa, sillä hänen äitinsä oli kuulema noita 😅

    VastaaPoista

Jäikö asia askarruttamaan - ota yhteyttä ja kommentoi!