Verikreivitär

Unkaria ravisutti 1600-luvun alussa järkyttävä sarja nuorten tyttöjen ja naisten surmia. Satojen nuorien, jopa vain 12-vuotiaiden, kerrotaan menettäneen henkensä "ikuisen nuoruuden" -aatteesta lumoutuneen aatelisnaisen vuoksi, naisen, joka on myös yksi vampyyrilegendan kantaäideistä. Tämä nainen tunnettiin myöhemmin nimellä Verikreivitär.

Vuosina 1560-1614 eläneen unkarilaisen kreivittären, Erzsébet Báthoryn, elämä on synnyttänyt monia kauhutarinoita, legendoja ja uskomuksia. Báthorya on jälkikäteen kutsuttu vampyyriksi ja noidaksi, ja hän oli eräs raa'immista sarjamurhaajista kautta ihmiskunnan historian. Slovakiassa sijaitsevan Cachticen linnan uskotaan olevan Báthoryn hengen riivaama, sillä siellä hän asui, murhasi ja lopulta kuoli.

Erzsébet Báthory kasvoi aatelisessa perheessä ja päätyi jo 15-vuotiaana "hyviin" naimisiin kreivi Nádasdyn kanssa vuonna 1575. Erzsébet ei ollut tasapainoinen ja rauhallinen aatelisnainen, vaan kreivin pitkien poissaolojen aikana hän usein pahoinpiteli kamarineitojaan ja linnan henkilökuntaa, silmittömän raivon vallassa. Hänellä oli skitsofreeninen, epäilevä luonne, joka sai hänet toisena päivänä hulluksi kiukusta, toisena säyseäksi, jopa kylmän manipuloivaksi.

Verikreivittären julmuuden, turhamaisuuden ja kauneuden palvonnan johdattelemana (huom. ilman varsinaista, todellista näyttöä) syntyi myös uskomus, että kreivitär olisi kylpenyt  uhriensa, nuorten neitsyeiden veressä säilyttääkseen, ja pitääkseen yllä, oman nuoren kauneutensa. Kerrotaan, että hän olisi huomannut veren nuorentavan ihoaan pahoinpideltyään yhtä kamarineitoaan, veren ensimmäisen kerran roiskuessa päälleen. Kreivitär silpoi ja kidutti uhrejaan poikkeuksellisen julmilla ja verisillä tavoilla, usein heidän vereensä kauttaaltaan peittyen. Väitetään, että neitsyttä roikotettiin Erzsébetin yläpuolella tämän ollessa kylpyammeessaan, ja kreivittären halutessa, uhrin kaula viillettiin auki ja tämä sai verisen suihkunsa. Oli kyse sitten verisistä kylvyistä tai ei, näytti kreivitär varmasti siltä kuin olisi noussut sellaisesta juuri toimitettuaan surmatyönsä.

Huhut verikreivitärtä vastaan muuttuivat syytteiksi, kun hän alkoi valita lopulta uhreikseen aatelisnaisia, alempisäätyisten naisten vähennyttyä merkittävästi lähialueilla. Syytteet otettiin vakavasti ja kreivittären linna tutkittiin. Heti ensimmäisellä kerralla linnasta löytyi yhden naisen ruumis ja toinen uhri, kuolemankielissä. Lisäksi linnasta löytyi kidutuskammio, jonka runsas välineistö tarjosi lisää todisteita murhista ja kidutuksesta, tuskanhuudoista, jotka linnan käytävillä olivat kaikuneet.

Erzsébet Báthory jäi lopulta kiinni teoistaan, mutta välttyi kuolemantuomiolta korkean asemansa ansiosta. Hänen apulaisiaan sen sijaan iskettiin epäröimättä päätä lyhyemmiksi. Erzsébet jätettiin "arestiin" Cachticen linnan umpeen muurattuun huoneistoon, vaikka hän ei virallista tuomiota koskaan saanutkaan. Kreivitär kuoli aatelisessa lintuhäkissään neljä vuotta myöhemmin.

Vaikka verikreivitär on kuolemansa jälkeen saanut nimityksiä, jotka viittaavat hänen olleen yliluonnollinen olento, on silti ainoa todistettu nimitys hänelle kylmäverinen sarjamurhaaja. Hänen verenhimonsa ja tekonsa ovat tallentuneet historiankirjoihin yhtenä sysimustana ihmiselämänä, pahuuden perikuvana. Noin täydellinen, aukoton pahuus jättää varmasti jälkensä, enkä yhtään epäile sekä Erzsébetin että hänen uhriensa piinattujen sielujen vaeltelevan vielä tänäkin päivänä Cachticen linnan raunioilla.

Siinä onkin jälleen yksi paranormaali matkailukohde, joka minunkin on lisättävä listoilleni.

Lisää aiheesta:

Wikipedia - Erzsébet Bàthory
Wikipedia - Elizabeth Bathory
theresabathory.com
rejectedprincesses.com