 |
| Kuvituskuva; Lentäjän uni. Kuvaaja sot.virk. Kauko Kivi 2.7.1944, Sotamuseo. Kuvan lähde: finna.fi. Mahtoivatkohan sota-ajan lentäjät uneksia mistään muusta kuin sodassa lentämisestä? |
Olen aikaisemmin maininnut, että koen unien maailman äärimmäisen mielenkiintoisena ja yöt ovat muutoinkin jotenkin maagista aikaa, useimpien paranormaalien tapahtumien osuvan elämässäni pimeän tai hämärän aikaan. Ymmärrän hyvin, että skeptisesti paranormaaleihin tapahtumiin ja ilmiöihin suhtautuvat suhtautuvat herkästi yön yliluonnollisuuksiin olan kohautuksella ja lauseella "unta se vain oli". Mielemme on uskomaton avaruus, täynnä tutkimattomia kolkkia ja kykyjä, joihin emme unissammekaan voisi uskoa pystyvämme.
Tämän kertainen aiheeni ei juurikaan liity paranormaaleihin tapahtumiin, vaan on lähinnä äärimmäisen kiehtova aihe, ja joidenkin lähteiden mukaan jopa parapsykologiaa. Yleensä se kuitenkin tulkitaan tavallisen psykologian ja unitieteiden piiriin. Kyse on selkounista.
Nimittäin jo kauan ennen kuin edes tunsin termiä selkouni, näin sellaisia. Kykyni niihin lisääntyi, kun käsitin mistä oli kyse. Parhaimmillani minusta tuntui kuin katsoisin joka yö interaktiivisia elokuvia. Monissa unissani en välttämättä ollut edes itse läsnä, saatoin katsoa Scarlett Johanssonin ja Ryan Reynoldsin tähdittämää toimintaelokuvaa ja jos jokin kohta ei edennytkään mieleni mukaan, pystyin "kelaamaan" tapahtumia ja päättämään niiden kulun uudelleen. Myös unia, missä itse olin läsnä, oli helppo muokata. Saatoin tehdä tai sanoa jotain mielestäni typerää unessa, ja tiedostin täysin olevani unessa. Päätin, etten haluakaan tehdä noin tai sanoa niin, muutin untani ja se jatkui eri tavalla. Pystyin myös unessa toteamaan itselleni: "Okei, tämä on nyt unta. Pitäisiköhän jo herätä? Nääh, jatkan vielä hetken tämän katselua."
Unennäköni on minulle selkeää. TIedän, milloin näen unta, ja nautin sen katselusta. Enkä ole nähnyt painajaisia sen jälkeen, kun hankin unensieppaajan, joten olin siltäkin osin täysin turvassa. Siksi esimerkiksi unihalvauksen kokeminen oli jotain äärimmäisen pelottavaa. Sanotaan sen johtuvan siitä, että osa mielestä on vielä unessa, kun toinen osa alkaa jo heräillä (kuten valveunessa). Omalla kohdallani tiesin ja tunsin olevani täysin hereillä. Hereillä olon tunne on eri, kuin unennäkemisen tunne, selkounet. Ero oli selvä, ja kokemus kauhistuttava.
Monet kysyvät minulta, kuinka opettelin näkemään selkounia. En koskaan opetellut, mutta tein sen tietämättä vahingon kautta. Kuten sanoin, olen aina ollut kiinnostunut unien maailmasta. Näin todella eläviä ja jännittäviä unia jo lapsena, ja aloinkin pitämään niistä unipäiväkirjaa. Juuri tällainen unien muisteleminen heräämisen jälkeen on yleisin keino kehittää "uni-minää", mielentilaa, jossa itse on vahvasti läsnä nähdessään unta. Wikipedian mukaan tärkeitä selkounien opettelussa ovat myös motivaatio ja itsesuggestio, jonka avulla päättää muistaa unensa ja pitää ne mielessään hereillä ollessaan. Eräs keino on herätyskellon asettaminen tyypilliseen REM-uniaikaan, mutta itse (etenkin nykyään) huonounisena, en häiritsisi lepoa millään tavalla. Kun unesta saa otteen, voi alkaa tehdä ns. todellisuustestejä, jotka paljastavat, onko unessa vai hereillä. Tällaisia ovat asiat, jotka valvemaailmassa ovat itsestäänselvyyksiä, esimerkiksi peilikuvan selkeys, itsensä nipistäminen unessa (kivuntuottaminen, mutta unessa ei satu) ja fyysisten ominaisuuksien tehostuminen. Kukapa ei olisi lentänyt joskus unessaan?
Selkounet ovat yleisesti tunnettuja, mutta vähän tieteellisesti tutkittuja. 1980-luvulla Alan Worsley -niminen mies oli ensimmäisiä, joka tutki selkounia näyttämällä pystyvänsä kommunikoimaan esimerkiksi silmien liikkeillä unia nähdessään. Ajatuksena tuntuu uskomattomalta, että voisi unta nähdessään kuulla jonkun toisen äänen valvemaailmasta ja reagoida siihen kaikkien unimuurien läpi. Worsley kuitenkin todisti sen mahdolliseksi, myöhemmin myös Stephen LaBerge. Wikipediassa mainitaan kuitenkin, että heidän tutkimustensa tulokset ovat osittain kiistanalaisia.
Joidenkin kerrotaan pystyvän jopa päättämään täysin uniensa ympäristön, tapahtumat ja ihmiset unessa ympärillään, sekä kaivautumaan omiin muistoihinsa selkounien kautta. Tuohon en osaa sanoa itse mitään, sillä minun tapauksessani selkounet ovat vain "käynnissä", ja havahdun niihin "mukaan". En pysty päättämään unen henkilöitä tai miljöötä, mutta pystyn vaikuttamaan vahvasti tapahtumiin unien henkilöiden tekojen ja sanojen kautta. Ehkä, jos harjoittelisin lisää selkounien näkemistä, pystyisin esimerkiksi tuoda uneen mukaan henkilön, joka ei unen alussa mukana ollut.
Ongelmani selkounien kehittämisessä on vain viime aikoina ollut arkielämän kiire ja stressi, jotka ovat tehneet öistäni levottomia ja unistani lyhyitä ja katkonaisia. Päätinkin aloittaa unipäiväkirjan pitämisen uudelleen, jotta en menettäisi kontrollia uniini. Nukkuminen ja unien näkeminen on kuitenkin ollut elämässäni aina yön viihdyttävintä aikaa, en pysty kuvitellakaan olevani sellainen, jolle yöt ovat vain musta aukko tai katko vuorokaudessa. Selkounia katselleelle olisi kamalaa olla yhtäkkiä "uneton".
Entä sinä? Millaisia unia näet?
Haastan sinut, kokeile pitää unipäiväkirjaa edes pienistä unihetkistä, vaikket niitä kokonaan muistaisikaan. Ajan kanssa huomaat muistavasi yhä enemmän. Ehkä jonkin ajan kuluttua voit myös vaikuttaa uniesi tapahtumiin. Päättää pystyväsi tässä unessa lentämään, perua sanasi ja päättää sanovasi toisin, tai vain rentoutua ja katsella näyttelijöiden roolittamaa elokuvaa pääsi sisällä.
Ihmismieli ja unien maailma on jotain niin laajaa, ettemme varmaankaan koskaan pysty täysin tutkimaan, mihin kaikkeen kykenemme.
Mutta jostain on hyvä aloittaa.
Lisäksi se on äärimmäisen viihdyttävää. Miksipä ei, siis?
Hei :)
VastaaPoistaKirjoituksesi unista kuulostaa niin tutulta, suhtaudun itse samalla intohimolla unimaailmaani. Päivisin on yksi todellisuus ja yöllä toinen :D
Aloin kesän alussa pitää unipäiväkirjaa, vaikka muistan uneni muutenkin melko hyvin. Kolmelta kuukaudelta 15 sivua Word-asiakirjaa on ihan hyvä saavutus! Huomasin, että usein muistan jopa 3 unta yöltä, muutaman kerran 4. Mielenkiintoista oli huomata, että mitä huonommin, levottomammin nukuin, sitä enemmän unia muistin. Jos taas nukuin kuin tukki, en välttämättä muistanut kuin pieniä välähdyksiä.
Hauska juttu sattui, kun unessa ymmärsin puhuvani ääneen unissani. Tajusin puhuneeni ihan höpöjä ja kamppailin suuresti, että sain unen läpi sanottua vieressäni olleelle henkilölle, että älä välitä, puhun unissani :D Sama on toistunut pari kertaa myöhemminkin.
Blogisi on hurjan mielenkiintoinen!
Hei vaan ja suuri kiitos kommentistasi! Onpa hauska kuulla kokemuksistasi, on aivan uskomatonta mihin kaikkeen pystymme nukkuessamme turvallisesti omien vällyjen välissä. Mahtavaa, että olet tajunnut puhuvasi ääneen ja vielä kyennyt unen läpi viestittämään kanssaolijoille! Haha.
VastaaPoistaKuten tekstissänikin mainitsin, meneillä on ollut äärimmäisen kiireinen ja aikataulutettu syksy, joten minusta tuntuu, että katoan yhä kauemmas kontrollista, joka minulla oli uniini. En ole kuukauteen nähnyt selkounia, kamppailen jopa tavallisten unien muistamisessa. Kiireet alkavat helpottaa, joten unipäiväkirja on jo kaivettu esille ja yöpöydän päälle. Tästä se jälleen lähtee!
Kiva kuulla, että pidät blogistani, pysy mukana jatkossakin! Kammottavan ihanaa syksyä!
Hei, minun mielestäni kunnon selkeä selkouni on yksi hienoimmista ja mielenräjäyttävimmistä kokemuksista mitä ihminen voi kokea. Harrastelin selkouneksintaa nuorempana ja minulla oli varsin kova obsessio aiheeseen, eli itse-suggestion taso oli todella kova niihin aikoihin. En normaalisti tiedosta näkevani unta, mutta muistan monesti unia melko yksityiskohtaisesti. Näin kuitenkin useita selkounia noihin aikoihin kun niihin panostin. Yksi tekniikka mitä käytin oli, että laitoin puhelimeen herätyksen tärisemään aamu-yön aikoihin tyynyn alle. Siitä oli joskus varsin helppo mennä takaisin uneen säilyttäen tietoisuuden. Parhaat selkounet on kumminkin tapahtunut ilman väliheräämistä. Joskus sitä vaan havahtuu unen sisällä, että kappas vaan untahan tämä on. Sitä ikään kuin herää unessa. Parhaimmillaan tämä on täydellinen herääminen, eli käytössä on täysin sama ajattelukapasiteetti kuin tosi-maailmassa. Siinä sitä onkin ihmettelemistä kun tuntee, kuulee ja näkee ympäröivän uni-maailman. Sitä ikäänkuin elää siinä hetkessä samalla tavalla kun tässä ja nyt hereilläkin. Ensimmäinen ja ylivoimaisesti selkein selkouni kokemus oli telttaillessani. Uni varmaankin keventyi siinä olosuhteiden johdosta juuri sen verran, että heräsin, mutten tähän maailmaan, vaan uuteen uneen. Tämä hetki on kirjaimellisesti sama kuin aamulla herätessä, mutta kun avasin silmäni niin en nähnytkään tätä maailmaa vaan uni-maailman. Se hetki oli aivan uskomaton! Siinä hetkessä mieli oli niin avara ja kirkas, että tila vastasi lähes täysin hereillä olo tilaa, mutta tietenkin unen sisällä. Monesti selko-uni alkaa selkeänä mutta uni lähtee ajautumaan hallitsemattomiin tapahtumiin. Se on jännä tila siinä suhteessa, että unen tiedostaminen ei lakkaa, mutta uni lähtee viemään. Siinä on ikään kuin katselijan roolissa silloin, vaikka toisetelee itselleen, että tämä on unta ja voin tehdä mitä lystään. Tästä pääsenkin siihen, että selko-unissa on eri "selkeyden tasoja", esimerkiksi tämä selkein hereillä olo tila jossa sinä viet unta, ja sitten tämä elokuvamainen tila jossa uni-vie sinua, ja sitten on tiloja siitä välistä. Sekin on tullut tutuksi, että näkee unta ETTÄ näkee selko-unta. Tämähän ei ole mielestäni todellinen selko-uni, vaan "selko"-uni jossa olet unessa. Kunnon selko-uni on uni jossa olet hereillä. Tämä raja tuntuu olevan suoraan kytköksissä siihen, mikä on unen syvyys siinä vaiheessa. Sen takia selvimmät ja visuaalisimmat muistettavat unet tapahtuu aamu-unen aikaan kun unitunteja on jo ainakin 6 tuntia takana, ja rem-jaksot ovat pitkiä ja uni on kevyttä. Tästä tuli aika pitkä kommentti, mutta selko-uni on vaan todella kiehtova aihe, ja kenties tämän kommentin kirjoitus indusoi uusia selko-unia tulevina öinä! Kiitos blogistasi!
VastaaPoistaHei, ja kiitos mahtavasta ja avartavasta kommentistasi! Hymähtelin monesti tyytyväisenä kommenttiasi lukiessasi, kuulostaa siltä, että todella olit pitkällä selkounien sisäistämisessä. Itse en ole koskaan päässyt täysin tuohon tilaan, jossa kokisin herääväni unimaailmaan, mutta kuten blogissani mainitsen, olen ollut yhtäkkiä täysin hereillä ja täydessä kontrollissa unestani. Nykyään näen paljonkin kuvailemiasi "toisen tason selkounia", joissa katselen "elokuvaa" yön aikana. Nukkuminen ei ole siis välttämätön paha elämässäni, vaan itse asiassa todellinen keino myös viihtyä kiireisen arjen keskellä. En kuitenkaan muista muutamaan vuoteen päässeeni täyteen kontrolliin unistani, toivottavasti voin tämän kyvyn vielä saada uudelleen, kun jaksan harjoittaa sitä enemmän. Toivottavasti sinäkin vielä harjoitat mielesi uudelleen kuvailemallesi tasolle, se kuulostaa niin mahtavalta, että kylmät väreet kulkevat selkäpiitäni pitkin. Kiitos hyvästä kommentista!
Poista