Urbaani legenda: Lydia liftaaja

Taannoisella lomamatkallani Isossa-Britanniassa laitoin eräänä iltana hotellihuoneen television päälle todella otolliseen aikaan. Sieltä oli juuri alkamassa Monsters and Mysteries in America:n kolmannen kauden 5. jakso. Juuri oikea tv-sarja kaltaiselleni paranormaaliaddiktille. Kiehtovinta tässä sarjassa oli se, että paranormaaleista tapahtumista kertoivat niitä nähneet ja todistaneet ihmiset. Heidän kokemuksensa toivat kerronnalle lisäsärmää, aitoutta.

Katsomani jakso oli jaettu kolmeen kertomukseen, joista toinen osa, "Silta, jolla kuolin" oli äärimmäisen mielenkiintoinen - ja karmiva. Osa kertoi urbaanin legendan Pohjois-Carolinan osavaltiosta, Jamestownissa nähdystä runnellusta naisliftaajasta, jonka kohtaloa kerrotaan tänäkin päivänä eteenpäin Lydia liftaajan tarinana. Sen mukaan nuori, parinkymmenen ikävuoden hujakoilla ollut nainen palaa kotiin illanvietosta poikaystävänsä kanssa 1920-luvulla. Poikaystävä menettää auton hallinnan sillan kupeessa, ja auto syöksyy alas murskaten molempien nuorten elämän. Lydiaksi kutsuttu nainen ei kuitenkaan saa rauhaa, vaan jää sillan luokse odottamaan, näyttäytyen aina toisinaan pahaa-aavistamattomille ohikulkijoille.

Parisen vuotta tapahtuman jälkeen, vuonna 1924, Lydiasta tulee ensimmäinen kammottava silminnäkijähavainto, kun nuori mies ajaa sillan ohi ja pysähtyy ottamaan kyytiinsä resuisen, hakatun näköisen nuoren naisen valkoisessa mekossa. Nainen ei puhu, mutta osoittaa kuljettajalle suunnan, joka johtaa lopulta erään omakotitalon pihaan. Auto pysähtyy, mutta liftaaja kuitenkin vain istuu paikallaan, tuijottaen taloa. Mies kehottaa naista nousemaan autosta, mutta alkaen pelätä tämän olevan todella loukkaantunut, nousee hän itse ylös ja marssii koputtamaan talon ulko-ovea saadakseen apua. Oven tulee avaamaan keski-ikäinen nainen, jolle mies kertoo epäilevänsä, että hänen autossaan istuu naisen tytär, joka saattaa olla joutunut onnettomuuteen. Nainen naurahtaa hermostuneesti ja pyytää miestä odottamaan. Hetken kuluttua hän saapuu uudelleen ovelle kädessään kehystetty valokuva. Hän sanoo:

"Tyttäreni ei voi olla autossasi, sillä hän kuoli pari vuotta sitten".

Nainen ojentaa kuvan miehelle, joka kauhukseen huomaa kuvassa olevan saman henkilön kuin hänen autonsa takapenkillä. Mies ryntää autolleen, mutta se on tyhjä. Vaitonainen, vahingoittunut matkustaja on kadonnut tuhkana tuuleen.

Lydian myös nähnyt Tom Beasley kertoi omasta kokemuksestaan vuodelta 1972. Hän oli ajamassa ystävänsä kanssa kotiin myöhään illalla, kun he huomasivat sillan kupeessa tienreunassa istuvan hahmon. Nuori nainen näytti istuvan hiljaa paikoillaan, tuijottaen eteensä ja näyttäen siltä kuin olisi juuri ollut onnettomuudessa. Nuorukaiset pysäyttivät auton ja Tomin ystävä rullasi ikkunansa auki kysyäkseen naiselta oliko tämä kunnossa, minne hän oli menossa. Tomilla ei ollut suoraa näköyhteyttä naiseen, mutta hän koetti kuunnella tämän vastausta. Mitään ei kuitenkaan kuulunut, ja Tomin ystävä nojaili edelleen osittain ulkona auton ikkunasta, hiljaa. Tom odotti hetken, mutta hiljaisuus kävi liian ahdistavaksi ja hän kysyi ystävältään mitä tapahtuu. Ystävä perääntyi hieman ja käski:

"Lähde ajamaan!"

Tom ällistyi, eikä reagoinut heti, joten hänen ystävänsä huusi paniikkia äänessään:

"Lähde piru vie ajamaan!"

Tom painoi kaasun pohjaan ystävän rullatessa kalpeana ikkunaansa kiinni. Taustapeilistä näkyi, kuinka tienpenkalla istunut nainen nousi ylös ja lähti ottamaan luonnottomia askeleita heitä kohti, kirkuen veret seisauttavasti:

"Tulkaa takaisin!"

Tom kertoi haastattelussa, että naisen huuto tuntui tulevan jostain kaukaa, kuin pitkän käytävän päästä. Hänen mielestään ääni oli jotain yliluonnollista, eikä muistuttanut tavallisen nuoren naisen ääntä.

Myöhemmin eräs tutkija selvitteli Lydia liftaajan legendaa. Hän ei löytänyt mistään merkintöjä Lydia-nimisestä naisesta, joka olisi kuollut liikenneonnettomuudessa kyseisellä sillalla tai asunut talossa, joka taruun liitettiin. Hän alkoi tulla siihen tulokseen, että kysymys on vain jälleen yhdestä kummitusliftaaja -legendasta, joita USA:sta löytyy useampikin. Tehdessään yhteenvetoa asiasta hän alkoi kuitenkin törmäillä nimeen Mary.

Hän kävi jututtamassa taruun liitetyn omakotitalon asukkaita ja hänelle paljastui, että talossa oli todella asunut sama nainen 1900-luvun alkupuolelta kuolemaansa saakka, ja naisen tytär oli kuollut liikenneonnettomuudessa 1920-luvun alussa. Tutkija kertoi tapauksesta perheelle, jonka tytär paljasti talossa tapahtuneen paranormaaleja asioita. Tyttö kertoi nähneensä joskus yöllä makuuhuoneessaan vanhan naisen, joka oli kurottanut häntä kohti sanoen:

"Sinä näytät aivan minun Maryltani."

Myös muita karmivia selittämättömyyksiä oli tapahtunut.

Ehkei kumpikaan, ei äiti eikä tytär, saanut kuolemalla lepoa, vaan molemmat jumittuivat jonnekin välimaastoon - tytär yrittäen päästä kotiin ja äiti rakasta lastaan ikuisesti odottaen.