Wetterhoffin kummituskaappi

Hämeenlinnassa sijaitsee viehättävä vanhanaikaistyylinen kahvila, johon suunnistin taannoin lomallani. Satuin nimittäin kuulemaan kyseisessä kaupungissa asustavilta tuttaviltani, että Café Bar Hoffissa on kertoman mukaan kummituskaappi. Päätin käydä itsekin kaappia katsomassa, ja kuulostelemassa tunnelmaa sen lähettyvillä. Mielessäni poltteli saada kuulla työntekijöiltä kaappiin liittyvä kummitusjuttu, vielä mahtavampaa olisi todistaa itse jotain selittämätöntä tapahtumaa. Olen kerran aikaisemminkin törmännyt kahvilaan sijoitettuun kaappiin, jonka ympärillä velloo yliluonnollisia tarinoita. Tietenkin halusin kohdata tämän toisenkin, katsoa vetääkö sen tarina vertoja ensimmäiselle kohtaamalleni kummituskaapille.

Fredrika Sofia Wetterhoff, kahvilassa oleva kuva

Café Bar Hoffin kummituskaappi on todellakin ainutlaatuinen. Sen valmisti itse Fredrika Sofia Wetterhoff vuonna 1884 Tukholmassa, opiskellessaan tuolloin teknillisessä opistossa. Kaappi on yksityiskohtainen ja kaunis. Kun kahvilassa saapuu huoneeseen, jossa se on, ei voi olla kohtaamatta sen jylhää, mutta salaperäistä, olemusta. Fredrika Wetterhoffin voisi sanoa olleen aikaansa edellä, sillä hän perusti Hämeenlinnaan työkoulun, joka tarjosi tytöille käsityöalan koulutusta. Ensimmäisen kokeiluvuoden ajan koulussa opiskeltiin kudontaa, mutta lopulta myös alan opettajattaria koulutettiin siellä. Koulussa opiskeleville tytöille annettiin myös Fredrikan tärkeänä pitämää esteettistä kasvatusta, eli ns. "hyvän maun kehittämistä". Kaikki naisille suunnattu koulutus tuohon aikaan oli erinomainen lähtökohta tasa-arvoistumiselle, vaikka kyseinen koulutus nykyään miellettäisiinkin ehkä liian sukupuolistereotyyppiseksi. Kun Fredrika kuoli vuonna 1905, jäi hänen perustamansa koulu elämään, hänen perintönään maailmalle.

Café Bar Hoffin kummituskaappi ei ole siis mikään perinteinen kaappi. Se on matkannut paikalleen ensin Suomeen Tukholmasta, ja ollut yksityisomistuksessa, kunnes kaapin viimeisin yksityinen omistaja lahjoitti kaapin kahvilaan Wetterhoffin tiloihin. Saapuessani kahvilaan tarkkailin ensin kaappia, kuin odottaen jotain paranormaalia tapahtuvaksi hetkellä minä hyvänsä. Minun pitäisi kuitenkin tietää paremmin, sen kaltaisia asioita ei voi pyytää tapahtumaan. Kun selittämättömyyksiä ilmenee, ne tulevat hiipien, varoittamatta. Näin myös oli käynyt kahvilan työntekijälle, jolta kyselin kummituskaapista.

Hän kertoi, että kaapin ovet avautuvat itsestään. Hän on huomannut, että nämä tapahtumat sijoittuvat pääasiassa loppuviikoille tai viikonlopuille. Monesti iltaisin hänen siivotessaan kahvilaa kuuluu pahamaineisesta huoneesta se tietty narina‚ joka kertoo kaapinovien avautuneen - ja niin ne ovatkin, avoinna tyhjään huoneeseen, jossa ei todistettavasti ole ristin sielua. Voisi sanoa, että vanhat kaapit nyt vain ovat sellaisia, ne elävät omaa elämäänsä. Niiden ovet ja seinät voivat muuttaa muotoaan kosteudesta, kuivuudesta, vaikka ilmavirrasta. Ovien avautuminenhan ei yksistään tee kaapista kummituskaappia. Näin sitä ajattelee, ennen kuin kuulee, että ovet, jotka kaapissa avautuvat, ovat lukitut lasiovet. Ovet, joiden avain on kassan luona tallessa, visusti muualla kuin missä itse kaappi. Lukitut ovet eivät aukene itsestään, ja tuskinpa tuulenvireellä on tiirikkaa taskussaan.

Kahvilan työntekijä kertoi myös, että henkilö, joka luovutti kaapin kahvilan tiloihin oli nähnyt eräänä yönä unta, jossa hänelle oli ilmestynyt itse Fredrika Wetterhoff. Tämä oli sanonut haluavansa kaappiinsa kirjoja. Piakkoin sinne toimitettiin hyllyllinen vanhoja kirjoja, jotka myös sopivat sisustuksellisesti kaappiin erinomaisesti. Kummittelu ei kuitenkaan lakannut, vaikka on kuulemma ajan saatossa vähentynyt.

Tutkiskelin itsekin kaappia varovaisesti keskusteltuani kahvilan työntekijän kanssa. Alaosan ovet avautuvat helposti, ne eivät olleet lukossa, ja väliin oli työnnetty pahvinpala pitämään ne kiinni. Hellästi nykäisin myös lasiovea, valmiina murtamaan myytin.

No, myytti ei murtunut. Ovet todella olivat nasevasti lukossa. Miten lukko on saattanut antaa periksi, ellei sitä ole jokin yliluonnollinen voima ollut työntämässä? Jonkinlainen mystinen salaisuuden verho kaapin ympärillä velloo, ja ihana yliluonnollisuuden rauhattomuus täytti mieleni sen lähellä. Jäin vain paitsi itse kokemuksesta, mutta vähemmän kiehtovaa se ei kaapista ja sen tarinasta tehnyt.

Menneisyys ei ole jäänyt taakse mitä tähän kummituskaappiin tulee. Se on suljettuna lasiovien sisälle, pyrkien ulos aika ajoin.

Kerro, kerro kaappi,

ken ei tästä maailmasta poistunutkaan...